Onkos teillä kilttejä taaperoita?

"Voihan kettu sentään" ja "persikka soikoon"- äidin pinna on koetuksella erään Herra "EI":n kanssa. Ja jos suusta kuuluu vain alkuosa lausahduksesta, taapero jatkaa: "toikoon!"

Samalla kun talossa asuu kaikesta kieltäytyvä ja taisteleva (toisinaan myös äärettömän iloinen ja vekkuli) taapero, pitäisi vielä miettiä mitäpä sitä joululahjaksi pikkuisille ja vähän isommillekin. 

Mutta ansaitseeko tuo uhmailija lahjoja?

No, eipä niitä voi olla hankkimattakaan vaikka tontut toteaisivatkin ettei lahjoja tällä kertaa tipu. Ja joulua seuraa tietysti ne synttärit. Huoh.

Jotain hyödyllistä ja pitkään iloa tuottavaa (ja mahdollisesti myös suomalaista). Legoja, junarataa, autoja, kerhoreppu, kirjoja. Sitten meidän tapauksessamme myös essu askarteluun/leivontaan, uusi kylpytakki, leikkikeittiö kapustoineen ja ihanaakin ihanampi Zipit-päiväpeite.

Siinä jotain taaperolle, mutta entäpä pieni tyttönen? Kuinka sitä voi unohtaa mitä pieni vauva tarvitsee? Enemmän syliä, hoivaa ja hymyjä - eli mission impossible sanoisin.
Viime viikolla ihanan eloisa neuvolalääkäri kuitenkin auttoi minua huomaamattaan myös joululahjan mietinnöissä. Neuvolakäynnillä lääkäri antoi tyttöselle soimaan vedettävän lelun, josta pitivät sekä pikkuinen että isovelikin. Kehuin lopussa lääkärille, kuinka on ihanaa käydä täyden palvelun neuvolassa, missä hoituu kätevästi nämä joulupukki-asiatkin!

Ihania joululahjoja löytyy:

• Ommeltujen vaatteiden kirppis / Facebook - paikka joka yhdistää ideat ja toteuttajat. Helpottaa kummasti kun ei ehdi tai osaa.
• Kirpputorit - hyväkuntoisia kirjoja ja pelejä löytyy paljon. Kirppareilta löytyy myös lahjaideoita, vaikka ei sieltä suoraan lahjoja ostaisikaan. Kuopiossa lastenkirpparit Pikkukirppu (Levänen) ja PikkuVanha (keskusta).
• Zipit-päiväpeite / Bedit - helpot päiväpeitteet vetoketjulla.

Viime vuonna löysin K:lle netistä suomalaisen ihanan, tumman puukeinuhevosen joululahjaksi (mummo tosin maksoi sen), mutta tänä vuonna ultimatemarketin valikoimista en enää löytänyt kyseistä heppaa. Tänä vuonna yritin etsiä suomalaista ja vaatimuksiani täyttävää, pitkäikäistä leikkikeittiötä - ja päädyimme tuunattuun ikean keittiöön. Se siitä suomalaisesta. Miekkosen kanssa yhteispelillä suunniteltu leikkikeittiön maalaaminenkin jäi, kun en jaksanutkaan innostua maalaamisesta kuin tunnin ajaksi. Onneksi valmista tulee ilman osallistumistanikin.

Nyt pakkaamaan lahjoja viinilasin kanssa. Eli toisin sanoen viime tingassa, yömyöhällä, toinen silmä auki ja se pieni viinipullo unohtuneena Alkon hyllylle. Railakasta joulua!

Vatsasta rinnan päälle

"Tumma tukka näkyy jo!", kannusti kätilö KYS:n synnytyssalissa, hetki ennen Tuutusen syntymäaikaa. Kannustuksesta tiesin jo että uusi tulokkaamme on tyttö, koska Kostilla oli jo syntyessään vaalea tukka, niin mielessäni ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ja tyttöhän sieltä tuli!

Heti synnytyksen jälkeen sanoin tapahtuman olleen "ihana kokemus" ja olen edelleenkin sitä mieltä. Kostinkaan synnytyksestä ei jäänyt traumoja, mutta tyttösen synnytyksessä tunsin olevani tilanteen herrana ja läsnä aivan eri tavalla. Jälkikäteen muistan varmaan parhaiten keinustuolissa keinuttelun ja sen kuinka osasinkaan "hengittää alaspäin" (en tiedä ymmärtääkö kukaan koskaan mitä tuolla tarkoitan) niin että sain voimaa synnytykseen. Mutta onhan synnytys aina synnytys.

On siis kulunut kaksi viikkoa synnytyksestä ja olemme jo hyvinkin arjessa kiinni. Tuntuu että esikoinen vie kaiken huomion, eikä uutukaista ehdi ihailla tarpeeksi, saati pitää lähellä. Huonon omantunnon siivittelemänä kävin Kuopion kantovälinetukihenkilön juttusilla ja hän neuvoi minua vauvan kantamisessa liinassa ja kantorepussa (manduca), niin että pystyisin tarjoamaan läheisyyttä myös tyttöselle. Vaikka kannoin Kostiakin Kimperin trikooliinassa silloin tällöin parin kuukauden ikäisenä, en arvannutkaan kuinka paljon tukea vielä voisin saada kantamisen onnistumiseen (lapsen lonkkien oikea M-asento, vastasyntyneen niskan tukeminen, kantaminen ulkona talvella). En halua jumittua kahden lapsen kanssa pieniin kotiympyröihin, vaan harrastaa ja nähdä ihmisiä ainakin lähes normaaliin tapaan ja kantoliinailu antaa lisää turvaa tälle ajatukselle.

Ja kappas - tämän aamupäivän pystyin pitämään tyttöä lähellä Kaislakehdon trikoisen kantoliinan avulla ja kokkailemaan Kostin kanssa kanamurekepihvit ja leipomaan näkkileipää ja keksejä. Nyt tuntuukin että pystyn ihan mihin vaan!

Tietoa ja apua kantamiseen löytyy muun muassa täältä:
Kantoliinayhdistys
Kuopion kantoliinakahvila

Leivon, leivon muikkia

Olen jossain vaiheessa päättänyt kehittää itseäni kotiäitinä ollessani. Jo sinänsä äitiys ja nimenomaan kotiin jääminen on muuttanut minua ihmisenä juuri siihen suuntaan mitä olen kaivannutkin, kohti arjesta nauttimista.

Arjessa kehittyminen tämän 1v 9kk ajanjakson aikana on tarkoittanut organisoidumpaa taloudenhoitoa, rutiineja ja terveitä aikatauluja sekä ehdottomasti ruuanlaittoa ja leipomista! Organisoidummalla taloudenhoidolla en kylläkään tarkoita muuta kuin että siinä oli aiemmin huomattavasti kehitettävää ja kehitystä on tapahtunut.

Ruuanlaitosta ja leipomisesta on tullut minulle intohimo, eikä meillä enää juuri muuta leipää syödäkään kun  omatekemääni. Haaveissani on ollut pitkään muikkukukon valmistaminen, joten se nousi tämän viikon haasteeksi supisteluista huolimatta. Ohjeena minulla oli luottokeittokirjani Kotiruoka (Isotalo & Kuittinen) resepti ja hyvän kokemukseni perusteella aion käyttää edelleenkin sitä. Muikkuja käytin hieman vähemmän ja lihatiskin rasvaista siankylkisiivua puolestaan hieman enemmän kuin ohjeessa.




Ainoa haaste ja aikaavievintä näin raskaana olevalle herkkikselle oli muikkujen perkaus (normaalisti kalan perkaaminen ja mädin näkeminen ei nostata minussa tunteita) ja tietysti kuuden tunnin mittainen paistoaika.

Kosti auttoi minua urakassa parhaansa mukaan:
innostui muikuista
ja hoki koko illan ja seuraava päivänkin "muikki, muikki",
tökki reikiä kukkoon
ja silitteli sitä leivontavaiheessa.

Muikkukukon saumojen silittelyssä on jotain hyvin rentouttavaa. Ihanaa oli myös se, että leivonnan aikana mikrosta heijastui ihanan pirteä olemus (koska jaksoin aamulla peittää väsymyksen rippeet pikkuisella pakkelikerroksella).

Pieniä, mutta niin suuria iloja!

Kun Taaperokin odottaa vauvaa

"Tuutu", sanoo Kosti ja nostaa omaa paidan helmaansa. Pyöritämme miehen kanssa päätämme ja yritämme selittää että Tuutu ei kasva Kostin mahassa, eikä myöskään isin, vaan ainoastaan äidin mahassa. Lapsen mieli on ihmeellinen. Hetki sitten elimme vielä siinä uskossa että Kosti ymmärtää että Tuutu on vauva, joka kasvaa äidin mahassa. Kun taas selitin keväällä nelivuotiaalle kummilapsellemme että Miia-tädin mahassa kasvaa vauva, hän ilmoitti reippaasti että hänen mahassaan ei.

Kosti on kyllä ollut alusta saakka tiiviisti odotuksessamme mukana todella luonnollisella tavalla - kulkenut mukana äitiysneuvolassa ja kuunnellut sydänääniä, keksinyt (mummon avustuksella) "Tuutu"-nimen masuasukille, silitellyt ja rasvannut mahaani. Kaupassa eräs täti kysyikin minulta että kuinkakohan Kosti mahtaa ottaa tulokkaan vastaan, vastasin etteihän sitä voi koskaan tietää mutta uskon että isoveli on ainakin lapsenhoitoon osallistuvaa sorttia. Kosti valitsi tulokkaalle tutitkin ja "auttoi" lajittelemaan vauvanvaatteita pesua varten. Olemme yhdessä tottuneet jo tuplarattaisiinkin, kun Kostin rattaista puhkesi kerralla kaksi rengasta emmekä ole jaksaneet vielä hankkia uusia.

Alkuraskaudesta lueskelin aiheesta muun muassa tuoreesta kirjasta Kun kolmesta tulee neljä (Laajasalo, T. 2013). Kirjan parhaana vinkkinä (näin etukäteen ajateltuna) on imetyskori, johon kerätään tarvikkeita sekä äidille että esikoiselle imetyshetkeä helpottamaan. Kyseisiä tavaroita käytetään siis vain imetyshetkinä.


Imetyskoriimme olen suunnitellut seuraavia tarvikkeita:

Äidille/vauvalle:

• vesipullo, harso

Kostille:

• 
  
• Jr-magneettirasia, jonka ostin ihanasta lelukauppa Tivolista (Maljalahdenkatu 31, Kuopio)
• Joku uusi kirja tai parikin jossa on paljon katseltavaa ja etsittävää (vielä hankkimatta)
• Vesipullo tasapuolisuuden nimissä
• Joskus voin rohkaista Kostia hoitamaan myös nukkea, koska ainakin nyt se kiinnostaa

• Jos nämä eivät tehoa niin järeämpänä keinona toimii tv:stä tuttu Mimi & Kuku -dvd.

Taaperoni ei varmastikaan ymmärrä mikä se Tuutu-vauva oikeen on, joten hänen ensireaktionsa vauvastamme jännittää. Uskon myös itse olevani herkässä tilassa, joten toivon että Kosti ei ala karttamaan minua muutoksen kohdatessa. 

Pieni haikeus pyörähtää mieleeni, kun ajattelen että joudun jakamaan pian huomioni kahden lapsen kesken - ehdinkö enää huomata Kostin niin ihastuttavia velmuiluja tai jaksanko hassutella niin että itseäkin naurattaa?

Musiikkia masuvauvalle

Kiireessä unohtaa kuunnella - kuunnella itseään ja toisia. Kun nyt tiedostin tämän, niin muistin taas rakkauteni lauluun, musiikkiin ja sen tuomaan harmoniaan.

"Tuutu" on nyt hieman yli 31-viikkoinen masuvauva. Kun odotin Kostia, kävin aktiivisesti laulutunneilla, harjoittelin ja esiinnyin joulun alla kuorossakin. Verrattuna edelliseen odotukseen, olen kyllä puhunut ja lukenut kirjoja enemmän ääneen. Musiikkia kuuntelin töissä Kostia odottaessa paljon. Nyt kun lauluun ei ole panostanut tiedostetusti, toukokuun laulutuntien jälkeen kuitenkin laulaminen on unohtunut melkeinpä täysin.

Lähteiden pohjalta pieni tietoisku:
Jo 25 viikkoinen sikiö kuulee hyvin ja reagoi vatsan ulkopuolisiin ääniin. Matalat äänet kuullaan aiemmin ja jo 16. viikolla sikiö voi tuntea äänen värähtelynä. Ilmoille on heitetty, että sikiön kuulemat äänet voisivat mahdollisesti vaikuttaa myöhempään kielelliseen ja motoriseen kehitykseen. Äänten kautta sikiö saa kokemuksia ulkomaailmasta ja niiden avulla vauva tunnistaa syntyessään oman yhteisönsä. Laulettu ääni on voimallisempaa, koska se kohtaa sikiön syvätietoisuuden. Äidin laululla on vauvan tunnetiloja tasaava vaikutus. 

Millainenkohan Kostista olisi tullut ILMAN laulua..huhhuh! Poika kyllä rauhoittui aina Wade in the water -biisiin, vaikka otin sen "ohjelmistooni" vasta kun Kosti oli noin kahden kuukauden ikäinen. Kostia odottaessani en ehtinyt kiinnittää tarpeeksi huomiota täyteen kalenteriin. Nyt osaan ja pystyn ehkä paremmin rauhoittamaan elämää ja itseäni, jopa ilman musiikkia. Pienen musiikkikokeilun jälkeen huomaan kuitenkin, että taustamusiikin avulla jaksan taaperoni kiukuttelua pidempään.

Mutta mihin ääniin haluaisin masuvauva-Tuutuni tottuvan ja rauhoittuvan? Millaisesta musiikista itse nautin ja mikä rentouttaa?

• Rytminen, tanssittava musiikki
• Tekee hyvää ja sitä voi tanssia yhdessä vauvan ja jo nyt taaperonkin kanssa (esim. reggae). Täytynee myös kaivaa pitkästä aikaa laatikosta iltajumpaksi Zumba dvd. Oman jumpan aikana mies saa hyvinkin lähteä lenkille, kuka nyt yleisöä kaipaisi?

• Laulaminen
• Tarkoitus olisi myös löytää joku tuttu rentouttava laulu, jota joku toinenkin voi laulaa niin että vauva rauhoittuu. Suomenkielinen (isovanhempia ajatellen). Wade in the waterin (negrospirituaali) lisäksi lauloin Kostille vauva-aikana ihanaa kappaletta Äidin sydän. 

• Joku levy tai soittolista, joka rauhoittaa minuakin. Sellaista musiikkia mitä on hyvä kuunnella vaikka taaperon päiväuniaikaan jos ei ole vauvan uniaika.

• Lastenlaulut ja loruttelut



Bola-koru sydän kehikolla / Raskauskeiju.fi

• Avoimessa vauvakerhossa ja konservatorion muskarissa opitut, lastenlaulukirjat kuten Vauvakulta (2011, Alho & Lumme)
• Lorut ja laulut on hyvä ottaa osaksi jokapäiväistä arkea - aamulaulut, iltalaulut, kylpyloruttelut yms.

• Meksikolainen Bola-koru
• Tällainen koru oli käytössä Kostin odotusaikana, mutta katosi ennen synnytystä, joten nyt täytyy hankkia uusi Tuutua varten. Koru on hyödyllisen helinän lisäksi myös kaunis koristus omiin arkivaatteisiin.

Kun lueskelin hetken musiikista ja sikiön kehityksestä ja odottavan äidin hyvinvoinnista, innostuin myös musiikin mahdollisuuksista kivunlievityksessä ja rentoutumisessa synnytyksen aikana. Nyt kun yksi synnytyskokemus on takana, ainakin luulee tietävänsä mitkä olivat ne haastavimmat hetket ja millaista apua ylipäätään kaipaisi. Saapa nähdä saanko supistusten aikana nyt hengityksen kulkemaan paremmin ja rentouduttua, jos tietoisesti haen tukea musiikista ja äänen tuottamisesta. Synnytystapahtuma on kuitenkin aina ainutkertainen, joten en ota turhia paineita tulevasta.

Lisää musiikin vaikutuksesta sikiöön ja odottavaan äitiin mm. täältä:

• Sikiöaikainen oppiminen valmistaa tien syntymänjälkeiseen elämään: http://www.tieteessatapahtuu.fi/0404/huotilainen.pdf

• Ääni siltana äidin ja lapsen varhaisessa vuorovaikutuksessa: http://www.harmoninenlaulu.org/kirjasto/silta.htm
• Hyviä oppeja synnytystä varten. Laulutunneiltakin tuttu A-O-U-M täytyy muistaa ottaa käyttöön!

• Bola-korun tilasin Raskauskeijusta

Äiti ja nainen samassa paketissa

Välillä unohdan olevani nainen. 

On vain äiti joka pyyhkii lapsensa kasvot puhtaaksi ja katsoo että päällä on puhtaat vaatteet, vaihtaa vaipat ja niistää nenän. Sama äiti unohtaa harjata omat hiuksensa, korkeintaan kiepsauttaa hiukset pikaisesti kiinni ulos lähtiessä ja pukeutuu siihen mikä tulee ensimmäisenä vastaan (samaan johon eilenkin). Sitten ihmettelen taas missä minä olen.

Tätä samaa ihmetellään myös keskustelupalstoilla, vaikka jotkut äidit kivenkovaa väittävätkin olevansa edelleen naisia. Pöh ja pah. Jossain vaiheessa lipsahtaa varmasti niin ettei näe itsessään sitä naista isolla N:llä.

Hätäännys iskee väistämättä. Eihän tämä vain ole pysyvä tila?

Onneksi ei. Repsahtamisen tiedostaminen on jo puolessa matkassa takaisin naiseuteen.

En voi sanoa että olisin repsahtanut, koska olen huolehtinut itsestäni toisella tavalla: lenkkeillyt hiki hatussa ja tukka putkella. Ja niinhän se tukka on välillä unohtunut. Onneksi sentään poika muistuttaa minua huolehtimaan itsestäni etsimällä usein laatikosta "arjaa" (=harjaa). Ehkäpä karua kuontaloani katsellessa Kosti onkin oppinut harjan paikan. Voi ei..

Suurta muutosta prosessiin äidistä naiseksi ei tarvita, vaikka oman haasteensa luo tämä kasvava mahani. Naiseksi itsensä tunteminen oli huomattavasti helpompaa silloin kun odotin Kostia ja työskentelin toimistossa, koska koin että edustavasti pukeutuminen kuului osaltaan myös työhöni. Kuka katsoo minua nyt, kun edes itse ei ehdi peiliin vilkaista? Mutta kun katsoo niin kauhistuu.

Muutos lähtee nyt vastoin kaikkia odotuksia: ulkoapäin.

Onneksi rakas anoppini on kampaaja, joten kynnys laittaa hiukset kuntoon (ja vielä päiväsaikaan taaperon kanssa) ei ole kovin suuri. Poika leikkii legoilla ja äiti saa väriä elämään. Mikään ei piristä naiseutta niin kuin uusi hehkuvanpunainen väri hiuksissa! Kun tuore väri on saatu hiuksiin ja muoto leikattu, on mukavampi joskus laittaa jopa lämpörullat tukkaan!

Taannoinen vaatekaappini siivous auttaa myös tämänhetkistä prosessia, koska kauniit ja naiselliset vaatteeni ovat helpommin löydettävissä. Uusia vaatteita en tällä hetkellä viitsi ostaa, säästän ostokset sitten lähemmäs talvea. Kun vaatteet on järjestelty viisaasti, niiden yhdisteleminen ja valitseminen käy nopeasti aamukiireessäkin. Vaatteiden valinnassa helpottaa myös se, kun valinnan seuraavaksi päiväksi tekee jo edellisenä iltana.

Väsymys vie voimat naisesta niin kuin äidistäkin, mutta kunnon ihonkuorinta tekee hyvää. Etenkin nyt raskaana olen kiinnittänyt enemmän huomiota hyväntuoksuisiin tuotteisiin, siksipä valitsen tuotteet tuoksun mukaan. Freemanin kuorinta-aineet ja naamiot, Lumenen lakalle tuoksuvat kasvovoiteet piristävät raikkailla tuoksuilla.

Kynsilakkaa kynsiin arkena, väriä vaatteisiin, kaikki kauniit korut taas  käyttöön. Äiti tarvitsee myös välillä juttuja joihin ei sisälly lapset sekä puheissa että mahdollisuuksien mukaan tekemisissä.

Eikä aina tarvitsekaan tuntea olevansa muuta kuin Äiti. 

Äiti on ihan hyvä.

Mikä saa äidin silmät säihkymään?

Keittiö on tuoksua tulvillaan. 

Ei, se ei ole täysi vaipparoskis vaan ruoka ja tuore leipä.
Keittiö tuoksuu hymylle, pojan ja äidin ilolle. Onnellisuudelle siitä että tänään on hyvä päivä.       Tänään äitiä ei ole purtu, känkkäränkkäkään ei ole ilmaantunut paikalle - ehkä sekin huumaantui näistä ihanista tuoksuista!

Eikä voi olla ihanampaa tunnetta kuin hyvä päivän aloitus!

Kosti leikki innoissaan itsekseen omilla keittiövälineillään, sirotteli kardemummaa leikkipaistinpannulle, sovitteli legoukkoja legoautoon ja juoksenteli Mauri Mäyräkoira narussa pitkin keittiötä. Onni on hyväntuulinen poikanen, hyvä ruoka ja sen jälkeen siisteyttään kiiltävä keittiö.

Nyt nostan tuoreet leivät uunista ja nautin tuoksuista rauhassa.




Silittelen ylpeänä kasvavaa Tuutumahaani ja keitän iltapäiväteet leivän seuraksi. 

Taidan myös tirauttaa kyyneleen.








" Äiti leipoo hymyellen.
- Kelle leivot, äiti, kellen?

Vielä kysyt - kelles muille;
pienoisille piimäsuille.

Tää on kakku pikku Annin,
tuo on Heikin, tää on Hannin.

Tämän saapi pikku Asta,
joll´ on yksi hammas vasta.

Tehdään muita murakampi,
hiukan muita makeampi.

Oisko onneks´ joka muru!
Siit´ on äidin ainut suru.

Leivät nousee, hiipuu uuni,
miss´ on pienet piimäsuuni?

Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran -
toinen teille leipoo kerran.

Äidin kakku makeaisin,
sitä, ah, jos aina saisin!"

(Ai ai veitikkaa 2012, koonnut Marjaliisa Pitkäranta)

Kun kissaa kismittää - oma suunniteltu satuhetki

Joskus täytyy jättää jotain tekemättä että voi vain olla läsnä.

Tänään jäi kirjaston satutunti, johon on pitänyt jo monesti mennä. Ei menty tänäänkään, koska tuli huono omatunto siitä että ollaan jatkuvasti menossa. 

Miksi kotona on niin paljon leluja, kun niillä ei saa koskaan leikkiä? 
Miksi sain lisäpakastimen jos sitä ei ehdi laittaa edes käyttökuntoon? 
Niimpä! 

Siis jäimme kotiin.

Voimmehan pitää oman, suunnitellun satuhetken kotonakin, meillähän on käsinukkeja, leluja ja vaikka mitä juuri tällaisia hetkiä varten! Mahtavaa! 

Kirjaksi valitsen Kissa Killin Kiukkupussin (Korolainen, Rönns) sen ihanan tarinan ja tarinassa esiintyvien monien eläinten vuoksi. Kuvassa näkyy mitä tarvikkeita tähän ohjelmalliseen satuhetkeen tarvitaan. Kostin laitan etsimään helpommat tarvikkeet, isompana voikin sitten etsiä vaikka kaikki - eli aarteenetsintä jota seuraa satuhetki aarteilla!

Lapsiperheen kesäpäivä Kuopiossa

Kesä ilman varsinaista lomaa saattaa tuntua kovin kiireiseltä, joten vapaapäivistä, -illoista ja -aamuista kannattaa nautiskella! 

Irtiotto arjesta voi tapahtua ihan lähinurkilla, omassa kotikaupungissa ja edullisesti, hyödyntäen ohjelmatarjontaa/tapahtumia. 

Näin päätin järjestää meidän perheellemme rennon ohjelmallisen, oman perhelauantain. 
(Siitäkin huolimatta että moni muukin saattaa olla samoissa paikoissa juuri lauantaina.)

Meidän lauantaimme 13.7.2013

Aamuherätys tapahtuu yleensä Kostin toimesta noin klo 7, mukava ohjelmallinen päivä on laadittu siis taaperomme päivärytmiin sopivaksi.

Klo 10.30 - 12.00 Piknik Valkeisenlammen rannalla

Valkeisenlammen uimarannan piknik-pöytiä

• Tarvikkeet: viltti, kosteuspyyhkeitä, hiekkaleluista auto huristeluun ja ämpäri kukkien, käpyjen ja kivien keräilyyn

• Eväksinä:
• itsetehtyä focacciaa kasviksilla täytettynä (taaperolle käy ilman täytteitä, kurkku- ja paprikasuikaleita erikseen)
• pirtelöä (maustamatonta jugurttia, maitoa, mansikoita, banaani, 2 munaa, leseitä, hampunsiemeniä)
• vettä
• Taivalkosken Myllyn Talk MURUja naposteluun
• jälkiruuaksi mahdollisesti jäätelöt läheiseltä jäätelökioskilta (mukaan käteistä)

Piknikin eväät kannattaa olla mahdollisimman helposti syötäviä (ja ravitsevia) etenkin liikkuvalle taaperolle, joka juoksentelee pitkin nurmikkoa. Juoksentelun ja sorsien katselun jälkeen pikkunappulaa luultavasti väsyttää aika lailla!

Klo 12 - 13 Puistokävelyä ja tutustumista Matkustajasataman Taidetoriin

HiiA-merkkinen lippahattu (uudesta kankaasta)
 ja Design Merv1n haarukkakoru

• Tällä välin lapsukainen nukkuu ainakin osan ajasta rattaissa ja itse saa tehtyä rauhallisen kävelylenkin ihanissa maisemissa

• Tärppinä Taidetorilta voisi nostaa näin etukäteen muun muassa 
• Rytmipaja Räimeen, jossa askarrellaan oma rumpu ja soitetaan sillä yhteisessä esityksessä.
• Myyjistä kierrätyskankaita hyödyntävän HiiAn
• Taidenäyttely Tiilipuutarhan, Tulliportinkatu 1 (Kallamarinan makasiini)

Klo 13 - 14 Kahvittelua uudessa Cafe Satamassa, Kauppakatu 1 (vanha Matkustajasataman satamatoimisto)

Klo 14 Myyrän uudet housut / Nukketeatteri Satuaarre, Sataman puisto. Pääsymaksu 5 €.

Loppupäivä sujuu ilman varsinaisia aikatauluja. Liian pitkää päiväohjelmaa ei kannatakaan suunnitella, ettei rennon "lomapäivän" päällimmäiseksi tunnelmaksi nouse stressi ja väsymys.

Automatkalla iltapäivän perhejuhliin Kosti nukkuu luultavasti toiset pikaunet, joten ensimmäisistä unista ei onneksi tarvitse kantaa suurta huolta.

Lopuksi on hyvä mainita, että tämähän on vain suunnitelma josta voi aina poiketa.


Milläköhän muulla tavalla nauttisimme omasta ihanasta kesäkaupungistamme, kotoisasta Kuopiosta?

Luovu turhasta

 - ja löydä jotain uudelleen!

Toisin sanoen: sadepäivä on hyvä järjestele ja kierrätä -päivä!

Pienen lapsen vaatekaappia tulee järjesteltyä todella usein kasvun myötä, mutta oma vaatekaappi tursuilee vieläkin muun muassa toimistotöihin soveltuvia vaatteita. Nyt kun tiedän että töihin paluuseen menee vielä tovi, voin huoletta järjestellä kaappini (odottavan) kotiäidin tarpeisiin soveltuvaksi. 

Osan vaatteista siirsin joko uudelleen löydettäväksi tai odottamaan talvea/ensi kesää, kun olen taas normaalimitoissa Tuutusen jäljiltä. Vaatekkaappini perusteella voisi sanoa että jopa raskausaikana kaipaan paljon vaihtelua myös vaatteisiin - miksi helposti yhdisteltävät mustat ja valkoiset eivät riitä?

Vaatteita ja muuta itselle turhaksi käynyttä olisi hyvä joko hyödyntää itse toisenlaiseen käyttötarkoitukseen tai  laittaa ne kiertoon joko myymällä tai lahjoittamalla. Kirpputoripöydän pitäminen on ainakin omasta mielestäni kovin työlästä, varsinkin kun kaikki ei koskaan mene kaupaksi vaikka tavara olisikin laadukasta ja järkevästi hinnoiteltua.

Onneksi muitakin vaihtoehtoja kierrätykseen löytyy!

Nettikirppiksistä itse käytän:

• Facebookin Lasten Kirppis Kuopio. Pääsy vain oman Facebook-profiilin ja ryhmän ylläpidon hyväksynnän kautta. Tavara ja raha vaihtaa omistajaa aina niin että ostaja ja myyjä näkevät toisensa. Kokemusta enimmäkseen ostajan näkökulmasta. Ostettu aidot hyväkuntoiset autot-crocsit, kauko-ohjattava Lauri-auto, ikean mammuttipöytä, välikausihaalari, äitiysvaatteita yms.
• kuopionkirppari.fi. On toiminut niin myynnin (kännykän, omien vaatteiden, huonokuntoisen veneen, kuivauskaapin), lahjoitusten (annettu ylimääräiset pensaat tarvitsevalle) kuin ostamisen (baby born, hyppykiikku) osalta. Tavara menee hyvin kaupaksi kun on oikein hinnoiteltu!

Kuopiossa lahjoituksia ottavat vastaan muun muassa:

• Pietarin Lasten Tuki Ry, Pyörönkaari 15. Avoinna arkisin klo 10 - 16. Lahjoitukset toimitetaan Pietariin tarvitseville.
• Kirpputori ViaDia, Puijonkatu 30. Lahjoitusten tuotto käytetään kokonaisuudessaan Vapaakirkon  lähetys- ja lähimmäistyön hyväksi.
• PuijolanKirppis, Jalkasenkatu 7 (Pyörön ostoskeskus, Lidl-kauppaa vastapäätä). Lahjoitukset myydään edullisesti, että vähävaraisimmillakin on mahdollisuus ostaa niitä. Tuotto käytetään yhteiseksi hyväksi (Kuopion Setlementti Puijola Ry). 
• Sophien Puoti, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tavallisen Toiminnan Talo Kasarmikatu 1. Vastaanotetaan lastenvaatteita, -tarvikkeita ja leluja.
• Lisäksi Kuopiossa on myös keräyslaatikoita kierrätettäville vaatteille.

Muistathan että kierrätettävien vaatteiden tulee olla ehjiä ja puhtaita! 

Itse vein koko perheen vanhoja vaatteita ja pehmoleluja Pietarin Lasten Tuki Ry:lle, koska halusin lahjoitusten menevän niitä tarvitseville ilman rahanvaihtoa.

Koska kaikki vaatteeni eivät ole kovinkaan kummoisia päällä pidettäviksi, etsin lisää käyttötarkoituksia ettei hyvä kangas menisi aivan hukkaan tai jäisi vain odottamaan kaapin perukoille sitä kuningasideaa. 

Kankaiden kierrätysideoissa auttavat: Lea huippublogillaan kiertoidea ja Martha Stewartin SUURI ompelu- ja tekstiilityökirja (2010).

Mielessä muhii miljoona ideaa, mutta tässäpä yksi tulos näin kesän kunniaksi (ps. se on mansikka) :

Samalla sain hyvän syyn käyttää ensimmäistä kertaa juhannuksena ukilta saamaani uusvanhaa ompelukonetta. Nyt on taas hyvä hyrryytellä menemään! Niin, ja laittaa vanha kone etsimään uutta kotia..

Mitäköhän muuta keksisi kierrätyskankaille?

Liikunnan ilo!

Lähipäivinä olen huomannut tosissaan olevani 26. viikolla raskaana. Hyötyliikunta puistoon tai ostoskeskukseen on vaihtunut kunnon hikilenkistä mummojen kukkienihastelukävelyä muistuttavaksi etenemiseksi. Eipä siinä mitään, kukathan ovat kauniita. Mieli tekisi siltikin kulkea nopeampaan kun mahapistokset antavat myöden.

Asialle on keksittävä ratkaisu, ettei kaikki liikunta olisi niin mahdottoman tylsätempoista tälle vauhdikkaalle vartoojalle.

Muistan vielä tuoreesti Kostin odotusajan ja sen että työpäivän jälkeen ei ollut voimia liikkua juuri mihinkään. Eipä se arki ole sen kummallisempaa kotona odottajallekaan, iltaisin väsyttää aina. Liikunta on siis "suoritettava" päivällä, mieluiten aamupäivällä. Mies käy aamuisin ennen töitä salilla, itselle jää vaihtoehdoksi liikkua joko taaperon kanssa tai ainakin hänen ehdoillaan tai jättää kokonaan liikkumatta.

Pyörällä Kostin kanssa neuvolaan ja kauppaan, matelukävelyä puistoon tai käytettyjen lelujen/vaatteiden perässä (eväät mukana) ja mitä muuta? Liikkuva äiti (WSOYpro 2007) -kirja ohjaa liikkumaan muun muassa jumppapallon kanssa. Kirjassa mainitut pallojumpat ovatkin juuri sopivan helppoja ja tarpeeksi rasittavia jotta mielenkiinto pysyy yllä.

Loppuraskautta ajatellen vesijumppakin voisi olla ihanaa, kun raskauskilotkin häviäisivät hetkeksi häiriköimästä. Tosin vesijumppa taaperon kanssa ei kyllä kuullosta enää yhtään niin mieltä virkistävälle ja helpolle vaihtoehdolle.

Oman liikunnan ja hyvinvoinnin perusta on tietysti myös perheen hyvinvointi. Toivon omalla esimerkilläni ja kannustuksellani lisääväni myös perheeni liikunnallista riemua, koska liikunta on ihanaa ja hyvin hyvin terveellistä!

Liikunnan riemua, vaikka sitten ruusuja haistellen!

Äitinsä tytär

Olen ollut 1,5 vuotta kotiäitinä. Ensimmäiset kuukaudet kotona tuntuivat pitkiltä, enkä osannut nähdä tällaisen elämän jatkuvan kovinkaan pitkään. "Elämässä pitää olla menoa ja meininkiä, lapsi tulee siinä mukana", niin ajattelin. Uskoin että tulisin hulluksi, mutta minusta kasvoikin äiti. Oman äitini kaltainen äiti.

Välillä kadehdin siistejä ja valmiita koteja ja pihoja, kunnes ymmärrän etten ole sellainen. 

Olen äiti jolla tänään kello yhteen mennessä on tuoretta leipää, itsetehtyä ruokaa ja suunnitteilla ompeluprojekteja ja ristiäiskortti. Pino hyötykirjoja odottamassa pikaista lukemista, tiskivuori ja jauhoa vähän siellä sun täällä. Mielessä miljoona asiaa ja yhteen asiaan keskittyminen on ajoittain hyvin hyvin vaikeaa. Silti jokainen minun asiani rentouttaa vaikka stressaisikin samalla.

Luin eilen kirjasta Lapsi - hoito ja kehitys (vuodelta 1986) että taapero kannattaa ottaa ensin juuri sellaisiin kotitöihin mukaan joista itsekin pitää. Niimpä tänään päästin Kostin ensimmäistä kertaa omalle alueelleni, leipomaan leipää. Pelkäsin että oma keittiöhetkeni häiriintyy ja minun omasta hetkestäni tulee kaoottinen. Ei tullut ja opin että jakaen leipomisen iloa, onni kaksinkertaistuu. Kosti katsoi ihmeissään uunissa paistuvia, itse muotoilemiaan leipiä. Tästä lähtien Kosti saa siis osallistua myös minun mielestäni mukaviin kotitöihin, eikä pelkästään pölyjen huiskimiseen, imurointiin ynnä muihin. Kyllä lapsi tulee siinä mukana, meno ja meininki on vain muuttunut.

Viimeksi kun olimme vanhempieni luona, isäni mainitsi kuinka äiti säheltää montaa projektia yhtä aikaa. Oikeastaan silloin vasta tajusin kuinka samanlaisia me äidin kanssa ollaankaan. Olen aina ajatellut että oma äiti on maailman paras äiti (myös silloin teininä, kun paiskoin ovia..ja sen jälkeen pyysimme nopeasti anteeksi), joten tämän ymmärtäminen ei ole ollenkaan huono asia. Raskaushuuruissa ihanaa jopa kyyneliin asti.

Niin täyttyi tiskikone, 

ripustuivat pyykit, 

aamulla leivotut leivät hyppäsivät pakkaseen 

ja yksi Kostin huivikin valmistui. 

Palava rakkaus kotiäitiyteen voidaan julistaa virallisesti alkaneeksi.

Ruoka pikkumiehen tiellä pitää

Aamu alkoi yhdellä haasteella: kalapyörykät. 
Haastetta toi se etten ole moisia ennen tehnyt ja eri variaatiot uunilohesta käyvät jo vähän tylsiksi tehdä. 

En tiedä mikä kesätuuli päätti tuoda lisähaasteita pyöryköiden oheen, kun aamun kukkaistutukset eivät menneetkään ihan putkeen ja Kosti sai tapansa mukaisen nälkä-väsyraivarin. 
Onneksi on Fröbelin Palikat! 
Musiikki-dvd siirtää kätevästi näläntunteen ja väsymyksen tuonnemmaksi, 
siihen hetkeen kun äidillä on tarjota helpotusta varsinaiseen ongelmaan. 

Ilman Fröbelin Palikoita olisi itkupotkuraivari siirtynyt varmasti minuunkin, niin epätoivoiselta tilanne tuntui.


Mutta ne pyörykät maistuivat (suolattomina), 

ainakin peruna-bataattimuussin ja simppelin salaatin kanssa! 

Nyt on taas kaikilla hyvä mieli ja 
voi keskittyä aamupäivän hässäköistä palautumiseen. 

Tiskit saa nyt odottaa. Taas.

Lohipyörykät
(Mukaillen Isotalon & Kuittisen
kalamurekeohjetta kirjassa Kotiruoka, 2009)

Oli aurinkoinen ja hymyilevä päivä..

Eilen masuvauvamme "Tuutu" potkiskeli myöhään enkä saanut unta, mutta väsymyksestä huolimatta hymyilin onnellisena ja pohdiskelin. Sydämeni alla sykkii jälleen toinen sydän ja se tuntuu NIIN ihanalta! Nyt esikoisemme on päiväunilla ja minä terassilla tuoksuttelemassa lämmintä kesäilmaa. Aurinko on paistanut jo monta päivää ja koko perhe on nautiskellut kesän alkamisesta.

Nyt se on se hetki. 

Nyt voin keskittyä siihen mikä on ollut mielessä jo yli vuoden. Olen pyöritellyt erilaisia aiheita mistä blogissani haluaisin kirjoittaa - fiksua ja jotain ammatillista, liittyen kuitenkin läheisesti nykyiseen elämäntilanteeseeni kotiäitinä ajattelin. 

Äsh! Pyörittelyt sikseen, on toiminnan aika: hömppää sen olla pitää! 

Aion kuitenkin kirjoittaa asioista jotka tekevät minut tai perheeni onnelliseksi. Eilen se oli ystävän seura ja hyvin onnistunut munakoisolaatikko, tänään se voi olla lauluhetki tai askartelut lapsen kanssa ja huomenna joku hyvä niksi helpottamaan lapsiperheen arkea tai piknikki koko perheellä. 

Minä aion löytää ne 

pikkuriikkisetkin onnenmuruset 

jotka on piilotettu jonnekin sotkuisen huushollin, 

känkkäränkän 

ja rähjäisen kotiäidin olemuksen taakse! 

Haastetta, eikö totta? 

Tänään ei, huomenna ehkä ;)

Terveisin Nyt hymyilevä kotiäiti Miia