Ei, se ei ole täysi vaipparoskis vaan ruoka ja tuore leipä.
Keittiö tuoksuu hymylle, pojan ja äidin ilolle. Onnellisuudelle siitä että tänään on hyvä päivä. Tänään äitiä ei ole purtu, känkkäränkkäkään ei ole ilmaantunut paikalle - ehkä sekin huumaantui näistä ihanista tuoksuista!
Eikä voi olla ihanampaa tunnetta kuin hyvä päivän aloitus!
Kosti leikki innoissaan itsekseen omilla keittiövälineillään, sirotteli kardemummaa leikkipaistinpannulle, sovitteli legoukkoja legoautoon ja juoksenteli Mauri Mäyräkoira narussa pitkin keittiötä. Onni on hyväntuulinen poikanen, hyvä ruoka ja sen jälkeen siisteyttään kiiltävä keittiö.
Nyt nostan tuoreet leivät uunista ja nautin tuoksuista rauhassa.
Silittelen ylpeänä kasvavaa Tuutumahaani ja keitän iltapäiväteet leivän seuraksi.
Taidan myös tirauttaa kyyneleen.
" Äiti leipoo hymyellen.
- Kelle leivot, äiti, kellen?
Vielä kysyt - kelles muille;
pienoisille piimäsuille.
Tää on kakku pikku Annin,
tuo on Heikin, tää on Hannin.
Tämän saapi pikku Asta,
joll´ on yksi hammas vasta.
Tehdään muita murakampi,
hiukan muita makeampi.
Oisko onneks´ joka muru!
Siit´ on äidin ainut suru.
Leivät nousee, hiipuu uuni,
miss´ on pienet piimäsuuni?
Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.
Rakkautta rahdun verran -
toinen teille leipoo kerran.
Äidin kakku makeaisin,
sitä, ah, jos aina saisin!"
(Ai ai veitikkaa 2012, koonnut Marjaliisa Pitkäranta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti