Olen jossain vaiheessa päättänyt kehittää itseäni kotiäitinä ollessani. Jo sinänsä äitiys ja nimenomaan kotiin jääminen on muuttanut minua ihmisenä juuri siihen suuntaan mitä olen kaivannutkin, kohti arjesta nauttimista.Arjessa kehittyminen tämän 1v 9kk ajanjakson aikana on tarkoittanut organisoidumpaa taloudenhoitoa, rutiineja ja terveitä aikatauluja sekä ehdottomasti ruuanlaittoa ja leipomista! Organisoidummalla taloudenhoidolla en kylläkään tarkoita muuta kuin että siinä oli aiemmin huomattavasti kehitettävää ja kehitystä on tapahtunut.
Ruuanlaitosta ja leipomisesta on tullut minulle intohimo, eikä meillä enää juuri muuta leipää syödäkään kun omatekemääni. Haaveissani on ollut pitkään muikkukukon valmistaminen, joten se nousi tämän viikon haasteeksi supisteluista huolimatta. Ohjeena minulla oli luottokeittokirjani Kotiruoka (Isotalo & Kuittinen) resepti ja hyvän kokemukseni perusteella aion käyttää edelleenkin sitä. Muikkuja käytin hieman vähemmän ja lihatiskin rasvaista siankylkisiivua puolestaan hieman enemmän kuin ohjeessa.
Ainoa haaste ja aikaavievintä näin raskaana olevalle herkkikselle oli muikkujen perkaus (normaalisti kalan perkaaminen ja mädin näkeminen ei nostata minussa tunteita) ja tietysti kuuden tunnin mittainen paistoaika.
innostui muikuista
ja hoki koko illan ja seuraava päivänkin "muikki, muikki",
tökki reikiä kukkoon
ja silitteli sitä leivontavaiheessa.
Muikkukukon saumojen silittelyssä on jotain hyvin rentouttavaa. Ihanaa oli myös se, että leivonnan aikana mikrosta heijastui ihanan pirteä olemus (koska jaksoin aamulla peittää väsymyksen rippeet pikkuisella pakkelikerroksella).
Pieniä, mutta niin suuria iloja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti