Välillä unohdan olevani nainen.
On vain äiti joka pyyhkii lapsensa kasvot puhtaaksi ja katsoo että päällä on puhtaat vaatteet, vaihtaa vaipat ja niistää nenän. Sama äiti unohtaa harjata omat hiuksensa, korkeintaan kiepsauttaa hiukset pikaisesti kiinni ulos lähtiessä ja pukeutuu siihen mikä tulee ensimmäisenä vastaan (samaan johon eilenkin). Sitten ihmettelen taas missä minä olen.
Tätä samaa ihmetellään myös keskustelupalstoilla, vaikka jotkut äidit kivenkovaa väittävätkin olevansa edelleen naisia. Pöh ja pah. Jossain vaiheessa lipsahtaa varmasti niin ettei näe itsessään sitä naista isolla N:llä.
Hätäännys iskee väistämättä. Eihän tämä vain ole pysyvä tila?
Onneksi ei. Repsahtamisen tiedostaminen on jo puolessa matkassa takaisin naiseuteen.
En voi sanoa että olisin repsahtanut, koska olen huolehtinut itsestäni toisella tavalla: lenkkeillyt hiki hatussa ja tukka putkella. Ja niinhän se tukka on välillä unohtunut. Onneksi sentään poika muistuttaa minua huolehtimaan itsestäni etsimällä usein laatikosta "arjaa" (=harjaa). Ehkäpä karua kuontaloani katsellessa Kosti onkin oppinut harjan paikan. Voi ei..
Suurta muutosta prosessiin äidistä naiseksi ei tarvita, vaikka oman haasteensa luo tämä kasvava mahani. Naiseksi itsensä tunteminen oli huomattavasti helpompaa silloin kun odotin Kostia ja työskentelin toimistossa, koska koin että edustavasti pukeutuminen kuului osaltaan myös työhöni. Kuka katsoo minua nyt, kun edes itse ei ehdi peiliin vilkaista? Mutta kun katsoo niin kauhistuu.
Muutos lähtee nyt vastoin kaikkia odotuksia: ulkoapäin.
Onneksi rakas anoppini on kampaaja, joten kynnys laittaa hiukset kuntoon (ja vielä päiväsaikaan taaperon kanssa) ei ole kovin suuri. Poika leikkii legoilla ja äiti saa väriä elämään. Mikään ei piristä naiseutta niin kuin uusi hehkuvanpunainen väri hiuksissa! Kun tuore väri on saatu hiuksiin ja muoto leikattu, on mukavampi joskus laittaa jopa lämpörullat tukkaan!
Taannoinen vaatekaappini siivous auttaa myös tämänhetkistä prosessia, koska kauniit ja naiselliset vaatteeni ovat helpommin löydettävissä. Uusia vaatteita en tällä hetkellä viitsi ostaa, säästän ostokset sitten lähemmäs talvea. Kun vaatteet on järjestelty viisaasti, niiden yhdisteleminen ja valitseminen käy nopeasti aamukiireessäkin. Vaatteiden valinnassa helpottaa myös se, kun valinnan seuraavaksi päiväksi tekee jo edellisenä iltana.
Väsymys vie voimat naisesta niin kuin äidistäkin, mutta kunnon ihonkuorinta tekee hyvää. Etenkin nyt raskaana olen kiinnittänyt enemmän huomiota hyväntuoksuisiin tuotteisiin, siksipä valitsen tuotteet tuoksun mukaan. Freemanin kuorinta-aineet ja naamiot, Lumenen lakalle tuoksuvat kasvovoiteet piristävät raikkailla tuoksuilla.
Kynsilakkaa kynsiin arkena, väriä vaatteisiin, kaikki kauniit korut taas käyttöön. Äiti tarvitsee myös välillä juttuja joihin ei sisälly lapset sekä puheissa että mahdollisuuksien mukaan tekemisissä.
Eikä aina tarvitsekaan tuntea olevansa muuta kuin Äiti.
Äiti on ihan hyvä.
