Ruoka pikkumiehen tiellä pitää

Aamu alkoi yhdellä haasteella: kalapyörykät. 
Haastetta toi se etten ole moisia ennen tehnyt ja eri variaatiot uunilohesta käyvät jo vähän tylsiksi tehdä. 

En tiedä mikä kesätuuli päätti tuoda lisähaasteita pyöryköiden oheen, kun aamun kukkaistutukset eivät menneetkään ihan putkeen ja Kosti sai tapansa mukaisen nälkä-väsyraivarin. 
Onneksi on Fröbelin Palikat! 
Musiikki-dvd siirtää kätevästi näläntunteen ja väsymyksen tuonnemmaksi, 
siihen hetkeen kun äidillä on tarjota helpotusta varsinaiseen ongelmaan. 

Ilman Fröbelin Palikoita olisi itkupotkuraivari siirtynyt varmasti minuunkin, niin epätoivoiselta tilanne tuntui.


Mutta ne pyörykät maistuivat (suolattomina), 

ainakin peruna-bataattimuussin ja simppelin salaatin kanssa! 

Nyt on taas kaikilla hyvä mieli ja 
voi keskittyä aamupäivän hässäköistä palautumiseen. 

Tiskit saa nyt odottaa. Taas.

Lohipyörykät
(Mukaillen Isotalon & Kuittisen
kalamurekeohjetta kirjassa Kotiruoka, 2009)

Oli aurinkoinen ja hymyilevä päivä..

Eilen masuvauvamme "Tuutu" potkiskeli myöhään enkä saanut unta, mutta väsymyksestä huolimatta hymyilin onnellisena ja pohdiskelin. Sydämeni alla sykkii jälleen toinen sydän ja se tuntuu NIIN ihanalta! Nyt esikoisemme on päiväunilla ja minä terassilla tuoksuttelemassa lämmintä kesäilmaa. Aurinko on paistanut jo monta päivää ja koko perhe on nautiskellut kesän alkamisesta.

Nyt se on se hetki. 

Nyt voin keskittyä siihen mikä on ollut mielessä jo yli vuoden. Olen pyöritellyt erilaisia aiheita mistä blogissani haluaisin kirjoittaa - fiksua ja jotain ammatillista, liittyen kuitenkin läheisesti nykyiseen elämäntilanteeseeni kotiäitinä ajattelin. 

Äsh! Pyörittelyt sikseen, on toiminnan aika: hömppää sen olla pitää! 

Aion kuitenkin kirjoittaa asioista jotka tekevät minut tai perheeni onnelliseksi. Eilen se oli ystävän seura ja hyvin onnistunut munakoisolaatikko, tänään se voi olla lauluhetki tai askartelut lapsen kanssa ja huomenna joku hyvä niksi helpottamaan lapsiperheen arkea tai piknikki koko perheellä. 

Minä aion löytää ne 

pikkuriikkisetkin onnenmuruset 

jotka on piilotettu jonnekin sotkuisen huushollin, 

känkkäränkän 

ja rähjäisen kotiäidin olemuksen taakse! 

Haastetta, eikö totta? 

Tänään ei, huomenna ehkä ;)

Terveisin Nyt hymyilevä kotiäiti Miia